KKO:1981-II-122
- Asiasanat
- Konkurssirikos, Konkurssirikokseen perustuva korvausvaatimus, Konkurssi, Konkurssituomion oikeusvaikutukset
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 80/768
- Taltio
- 2046
Kun konkurssituomiossa hyväksyttyjen saatavien suorittamiseen voidaan käyttää velalliselle konkurssin aikana kuuluneen omaisuuden lisäksi myös se omaisuus, jonka hän saa konkurssin jälkeen, konkurssipesällä ei ollut oikeudellista tarvetta saada konkurssivelallinen velvoitetuksi korvaamaan konkurssipesälleen siitä konkurssin aikana hukkaamansa omaisuus.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:ta vastaan ajetussa konkurssirikosta ynnä muuta koskevassa jutussa Suonenjoen KO p. 10.3.1976 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 25.4.1974 tapahtuneen konkurssiin asettamisensa jälkeen konkurssistaan huolimatta jatkanut näennäisesti toiselle luovuttamansa, mutta tosiasiallisesti hallitsemansa Kutomo A:n liiketoimintaa 22.8.1974 saakka. Tästä oli ollut seurauksena, että A:n konkurssipesälle elokuussa 1974 tullut omaisuus oli ollut olennaisesti pienempi kuin konkurssin alkaessa ollut omaisuus. Sen vuoksi KO oli asianomistajana kuullun Keski-Suomen lääninveroviraston vaatimuksesta velvoittanut A:n, samalla kun hänet tuomittiin petollisena velallisena tehdystä konkurssirikoksesta ynnä muusta yhdistettyyn 11 kuukauden vankeusrangaistukseen, yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistukseen tuomittujen B:n ja C:n kanssa suorittamaan konkurssipesälleen korvaukseksi hukkaamastaan omaisuudesta 143 057 markkaa 80 penniä 5 prosentin korkoineen 10.3.1976 lukien.
Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi A sekä myös virallinen syyttäjä ja B olivat saattaneet jutun, p. 13.6.1980 oli ko. osalta katsonut, että A oli jatkaessaan konkurssistaan huolimatta Kutomo A:n toimintaa 22.8.1974 saakka luovuttanut konkurssipesälle kuuluneita mattoja ja muita kutomotuotteita hukaten siten konkurssipesälle kuulunutta omaisuutta ainakin 140 000 markan arvosta. Sen vuoksi HO, samalla kun A tuomittiin petollisena velallisena tehdystä konkurssirikoksesta ynnä muusta yhdistettyyn 11 kuukauden 10 päivän vankeusrangaistukseen, alentanut A:n yhteisvastuullisesti B:n ja C:n kanssa hukkaamastaan omaisuudesta konkurssipesälleen maksettavaksi tuomitun korvauksen A:n ja B:n osalta 140 000 markkaan.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen.
KORKEIN OIKEUS
KKO 17.12.1980 tekemällään päätöksellä, hyläten A:n hakemuksen muilta osin, myönsi A:lle valitusluvan siltä osin kuin hänet oli velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta konkurssipesälleen. Asianajaja D konkurssipesän toimitsijamiehenä antoi konkurssipesältä vaaditun vastauksen. A pyysi KKO:een 2.3.1981 toimittamassaan kirjoituksessa hänelle tuomitun vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä.
Koska KKO hylkäsi A:n valituslupahakemuksen sikäli kuin hänet oli jutussa tuomittu rangaistukseen, A:n vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämispyyntö ei antanut aihetta toimenpiteisiin KKO:n taholta.
KKO p. tutki valituksen A:n konkurssipesälleen maksettavaksi tuomittua 140 000 markan vahingonkorvausta koskevalta osalta. Velkojille oli Suonenjoen KO:n A:n konkurssissa 12.12.1974 julistamalla lainvoimaisella tuomiolla tuomittu maksettaviksi heidän konkurssissa valvomansa ja hyväksytyt saatavat. Konkurssisäännön 45 ja 85 §:n mukaan noiden saatavien suorittamiseen voitiin käyttää A:lle konkurssin aikana kuuluneen omaisuuden lisäksi myös se omaisuus, jonka hän konkurssin jälkeen sai. Konkurssipesällä ei siten ollut oikeudellista tarvetta saada itselleen tuomituksi puheena olevaa vahingonkorvausta. Sen vuoksi KKO harkitsi oikeaksi poistaa alempien oikeuksien lausumat A:n velvoittamisesta suorittamaan konkurssipesälleen HO:n 140 000 markan määräisenä tuomitsema vahingonkorvaus.
Kerrotuilta osin jäi siten C:n suoritettavaksi konkurssipesälle 143 057 markkaa 80 penniä 5 prosentin korkoineen 10.3.1976 lukien, minkä korvauksen suorittamiseen B:n tuli osallistua 140 000 markalla sille sanotuin tavoin laskettavine korkoineen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Mälkki ja Nybergh sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki ja Roos